Web Journal of SABI International, elokuu 2018

Tehtävä tekee rodun
Cesare Bonasegale

Koirarotujen
alkuperä liittyy kiinteästi niihin tehtäviin, joista koirien tulee suoriutua. Metsästysrodun ylläpitämiseksi  tulee metsästystä harrastamattomien omistajien hyödyntää simuloituja metsästykokeita.

Koirarodut ovat syntyneet tuhansia vuosia sitten erikoistuen monien erilaisten tehtäviensä mukaan. Tehtävien määrä on laskettavissa yhden käden sormilla: laumanvartijat, laumaa paimentavat koirat, talonvartijat ja metsästyskoirat. Nämä erikoistumiset syntyivät itsestään, kun aina valittiin sopivimmat koirat kyseisiin tehtäviin.

Vastaavat ulkomuodon piirteet syntyivät myös itsestään.... enkä usko, että kasvattajat tuhansia vuosia sitten tunsivat tietoisen, geneettisen valinnan säännöt, joita kasvattajat nykyäänkin jättävät huomiotta. Itse asiassa, ulkomuodon eroavuudet noudattelivat tehtäviä, joita koira teki (katsotaanpa vaikka koiran tarpeellista kokoa siihen nähden, mitä tehtävää sen tuli suorittaa). Muut eroavuudet muodostuivat satunnaisesti etäällä toisistaan olevista koiraryhmistä, joita koirat kohtasivat ajoittaisilla karjan ja ihmisten vaelluksilla laitumelta toiselle: jotkut periytyivät suoraan susilta, ja toiset syntyivät itsestään mutaatioina, joiden alkuperää kukaan ei tiedä (kuten koirien korvien erilainen asento: pystyssä kuten sudella, tai pitkät ja riippuvat kuten metsästyskoirilla).

Vasta tuhansia vuosia myöhemmin tulivat eriskummalliset kauneusmieltymykset, jotka loivat erilaisia toiminnallisia erikoisuuksia luoden nykyiset, hämmästyttävät yli 400 rotua.

Tästä huolimatta tosiasia on, että perustavaa laatua olevat erot koiraroduissa johtuvat tehtävistä, joita koirien piti suorittaa; lisäksi tulevat lemmikit, joiden tehtävänä oli antaa ja vastaanottaa rakkautta.

Tämän vuoksi ”tehtävä” on ja sen tulee olla jokaisen rodun olemassaolon perussyy.

Silloinkin kun rotu, joka on syntynyt metsästämään kettua pesästään (mäyräkoira) tai lehto­kurppaa metsissä (cocker spaniel), muuttuu ”lemmikiksi” siksi, ettei sitä enää käytetä em. tehtäviin, rodun alkuperäinen tehtävä on edelleen sen olemassaolon syy.

Entäpä jos jossakin maasa ei enää metsästetä kettuja, tai jos mieluummin metsästetään lehtokurppia seisovalla koiralla? Eikö mäyräkoiria tai cocker spanieleita pitäisi enää olla? Ratkaisu on pitää yllä tällaisten metsästystapojen jäljittelyä (kettujen veretöntä metsästystä luoliin on harjoitettu vuosia!).

Toisin sanoen, jos jossakin maassa ei enää ole olosuhteita seisovalla koiralla metsästämiseen, tämän tyyppisiä koiria voidaan työllistää jäljitellyissä kokeissa, kasvatetuilla linnuilla (viiriäiset), jotka on viety maastoon. Täten voidaan todeta koirien kyky löytää ja seistä riistaa. Selvästikään tämä ei ole paras mahdollinen testi, mutta parempi kuin ei mitään.

Jos taas joku haluaa jatkaa sellaisten rotujen kasvattamista, joita ei enää käytetä metsästykseen, rodun nimi tulisi ainakin muuttaa: spinonea, josta on tullut ”lemmikki”, tulisi kutsua ”spinonen sivutuotteeksi”.

Kun luin SABI Internationalin jäsenten lähettämistä raporteista, että Italian ulkopuolella suurinta osaa italianseisojista ei käytetä seisovina koirina, vaan niistä on tullut lemmikkejä tai niitä käytetään muihin outoihin tehtäviin kuten ”etsijäkoirina”, olin hyvin pettynyt.

Olen jyrkästi sitä mieltä, ettei se riitä, että noilla italiansesojilla on rodulle tyypilliset ulkomuoto­piirteet. Italianseisoja on ”bracco italiano” vain, jos se säilyttää toiminnallisen kykynsä seisovana koirana ja tyypillisen, voimakkaan lentävän ravinsa (the thrusting trot). Jos näin ei ole, se on vain ”italianseisojan sivutuote”.

Pidä kuitenkin mielessäsi: vaikka et olisi metsästäjä, seisovan koiran toimintaa voi jäljitellä käyttämällä kasvatettuja riistalintuja. Tuloksena on urheilua, joka on yhtä kiehtovaa (ja luultavasti kiehtovampaa) kuin agility tai TOKO.

Italianseisoja on ja tulee olemaan seisova koirarotu.

 
Cesare Bonasegalen alkuperäinen italiankielinen teksti:
http://www.giornaledellacinofilia.it/cinofilia-135-funzione-crea-razza.pdf

Cesare Bonasegalen alkuperäinen englanninkielinen teksti:
http://www.sabintjournal.it/sabint-135-origin-of-breeds.pdf

Englanninkielestä suomentaneet: Marjaana ja Arto Lietoila