Bracco Italianosta     Tämä käännös: © Marjaana Lietoila 2010         Takaisin pääsivulle

 

Katkelmia Flavio Fusettin haastattelusta, haastattelijana Sabine Middelhaufe.

Flavio Fusetti on italialaisen Società Amatori Bracco Italiano -yhdistyksen ulkomaan asioiden vastaava.

 

Vaikkakin bracco italiano kuuluu seisovien koirien ryhmään sillä on oma historiansa siitä kuinka sitä on jalostettu melko tiukasti määritellyin ehdoin tiukasti määriteltyyn metsästyksen lajiin.

 

Jokaisella rodulla on oma historiansa, sillä jokainen rotu liittyy erottamattomasti siihen maahan, josta se on peräisin ja sen kansan historiaan, joka on rodun tuottanut.

Mitä braccoon tulee niin muutamat kirjalliset viitteet 10.ja11. vuosisadoilta mainitsevat rodun olemassaolon, ja myöhemmin 1591, mainitsee Erasmo da Valvasone erityisesti bracon metsästyssopimuksessaan.

 

1800-luvu lopussa braccoa oli kaksi erilaista tyyppiä. Niin sanottu Bracco Lombardo, joka oli peräisin Lombardiasta. Nämä koirat olivat suuren kokonsa vuoksi eteviä metsästysapureita tasangoilla ja kosteassa maastossa, missä niiden haku ravissa oli parhaimmillaan ja elegantti, maatavoittava kulku näyttävimmillään.

Toinen braccotyyppi, Aschierin tai Piemonten bracco, oli Alban seuduilla. Tällä haaralla oli paljon valkoista turkissa ja se oli pienempi kuin Lombardialainen, mutta ruumiiltaan samankaltainen.

Sen haku oli vapaampaa, usein laukkaa ja se työskenteli etupäässä epätasaisessa ja vuoristoisessa maastossa.

1920-luvulla päätettiin, epäilevistä vastalauseista huolimatta, yhdistää nämä kaksi tyyppiä yhdeksi yhtenäiseksi roduksi ja hyväksyä edellä mainitut, osittain hyvin selvät erilaisuudet, mikä näkyy Kuvaus: Kuvaus: ASIA Campione Ungherese 04102008vielä nyt rotumääritelmässä.( säkäkorkeus 55-67cm, paino 25-40kg).

 

Paolo Ciceriä on kiittäminen siitä, että bracosta tuli vähitellen välimuoto, joka on atleettinen, jolla on kuivat jäsenet, ja luonnollisesti ihanteelliset metsästystaipumukset. Sellaisena se on pysynyt tähän päivään asti.

 

30-luvun lopulla braccojen lukumäärä on vaihdellut. Pentumäärä vaihteli 600:n ja 800 välillä, mutta rodun terveyttä ja atleettista ulkomuotoa parannettiin.

Tämän lisäksi on S.A.B. I pitänyt kiinni siitä, että koiria on kokeiltava elävän riistan kanssa, jotta varmistettaisiin niiden kelpoisuus metsästyksessä ja että kauneus ja työskentelyinto säilyisivät aina samassa yksilössä.

Nykyään tulokset puhuvat puolestaan. Koirien suuri lukumäärä- mitattuna vuosittaisella poikuemäärällä - erinomaiset ulkomuotoarvosanat ensiluokkaisten koetulosten kanssa (Italiassa) kertovat kunniakkaasti kasvatuksen laadusta.

 

Metsästyskoirarodun historia heijastelee myös metsästystapojen historiaa. Jos ajattelee metsästystapojen kehitystä ja muutoksia Italiassa viimeisen 30 vuoden aikana, onko samanlaisia muutoksia myös bracon kehityksessä. Toisin sanoen onko nykyajan bracco toisenlainen kuin esi-isänsä, kun metsästyskään ei ole enää samanlaista kuin ennen?

 

Usein kuulee sanottavan, että jokin rotu on tänään luultavasti erilainen kuin ennen. Uskon, että se pitää vain osittain paikkansa, koska usein eroavat ominaisuudet eivät liity ”tyyppiin”, siis eivät niihin ominaisuuksiin, jotka erottavat koirien rodut toisistaan ja joiden sanomme olevan tunnusmerkillisiä.

 

Kuvaus: Kuvaus: IMG_0552

Kuvaus: Kuvaus: IMG_2787

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Onko bracco siis tänään toisenlainen kuin eilen?

 

Mitä tulee ulkomuotoon, sanoisin melkein, että ei. Tyyppi on säilynyt samana kuin valokuvissa, jotka on otettu ensimmäisten kokoontumisien aikana 1949, tyypilliset kauniit päät, oikeanlaiset korvat, paremmat ilmeet ja selvät sukupuolierot. siis koiria, jotka nykymäärityksenkin mukaan olisivat hyviä.

Jos silloin oli ongelmia, ne olivat rakenteessa. Ei aina ihan suorat jalat, suuri säkäkorkeus. Siksi olenkin sitä mieltä, että nykysiitos on johtanut määrän eikä laadun paranemiseen. Nykyään on paljon enemmän vain ”kauniita” braccoja. Mitä koirien suorituskykyyn tulee, nyt on suurempia eroja kuin ennen.

Riistaa on meillä aina vain vähemmän. Se vaatii nykybracolta laajempaa ja itsenäisempää toimintaa. Sen on irtauduttava metsästäjästä ja työskenneltävä myös kaukana aseen kantaman ulkopuolella.

Mutta se merkitsee myös, että koiran on oltava voimakkaampi, rohkeampi ja itsevarmempi ja nopeampi, mutta myös henkisen suorituskyvyn ja työskentelyn vauhdin on oltava tasapainossa ja bracon on seistävä pomminvarmasti.

Käyttökokeet (Italiassa) ovat tuoneet esille koirat, joilla tässä suhteessa on parhaat kyvyt, ja nämä koirat ovat olleet rodun kehityksen vetureina.

Tosin S.A.B. I on myös aina huolehtinut siitä, että rodun kehittämisessä otetaan huomioon työskentelymalli, jonka ydin on maatavoittava, nopea ja kuitenkin joustava ravi, pään ja hännän liikkuvuus, luonteenomainen haku ja ilmeikäs seisonta.

Ravin on siis oltava maatavoittavaa, mikä tarkoittaa, että takajalan jälki menee etujalan jäljen edelle ja takajalkoihin siirtyy paras mahdollinen työntö. Ravi on nopeaa eikä mitään tavanomaista tassujen siirtelyä.

Siis rodunomaista ravia, jonka kuitenkin saa keskeyttää pitkähköt laukkajaksot. Askellajin vaihtotapa on tärkeä. Erittäin hyvät koirat tekevät sen luontevasti, niin, että koiran vauhti ei muutu. Heti, kun koira saa vainun riistasta, sen tulee siirtyä raviin.

Minun mielestäni, ja haluamatta yleistää, saksalaiset metsästäjät arvostavat enemmän koiran työskentelyä laukauksen jälkeen ja tarkastelevat koiran kelvollisuutta ja taipumuksia ennen kaikkea tässä vaiheessa. Italiassa toimimme melkein päinvastoin. Me pidämme arvossa ennen kaikkea koiran työskentelyä ennen laukausta ja siksi arvostamme ja vaalimme etenkin ominaisuuksia, jotka metsästyksen tässä vaiheessa ovat tärkeitä.

Muutoinkin on selvää, että saksanseisojan ja meidän braccomme välillä on monia eroavuuksia.

Tässä haluan korostaa olennaista eroavuutta, mikä mielestäni on koirien psyykessä. Bracco Italiano on lempeä, mietteliäs koira, mikä ei tarkoita ettei saksanseisoja myös olisi sitä, mutta bracossa nämä ominaisuudet ovat esillä myös liikkeessä; tarkoituksellisen pehmeä ja taipuisa kaulan ja pään liike. Selkäranka ei saa näyttää liikkeessä jäykältä, ja häntä heiluu rytmikkäästi ravin mukaan.

 

Mitä ominaisuuksia ulkomaalaisten bracco-kasvattajien tulisi ehdottomasti säilyttää ja miksi?

 

Rotumääritelmä on yksi vastaus kysymykseen ja suorituskyvyn on oltava riittävä metsästävälle koiralle.

 

Italiassa bracco on työkoira. Onko olemassa vaaraa, että ulkomailla se muuttuu etupäässä näyttelykoiraksi? Ja mitkä olisivat ensimmäiset varottavat merkit vieraantumisesta bracosta, joka on ”made in Italy”? Kuvaus: Kuvaus: IMG_3002

 

Tosiaankin bracco on meillä metsästyskäyttökoira, ja S.A.B. I on aina vastustanut pyrkimystä kahteen rotuun, koekoiriin ja näyttelykoiriin. Olemme aina yrittäneet kasvattaa sekä suorituskykyisiä että kauniita koiria, vaikkakin on selvää, että tämä kasvatustyö vaikeutuu.

Toimihenkilömme, aina kun on mahdollista, asettavat etusijalle muotopuhtaan ja käyttökelpoisen bracon. Näiden valioiden määrä koko kannassa on sangen tyydyttävä.

Vaara, josta mainitsitte, on todennäköisyyden rajoissa, mutta me uskomme (tai toivomme), että uudet braccojen omistajat ovat myös metsästäjiä, vaikka näin ei aina olekaan.

 

Suosittelen lämpimästi, että jokainen kasvattaja varmistaa ensisijaisesti molempien vanhempien kelvollisuuden metsästykseen.

Kuten tiedämme, nykyään kaikki liitot edellyttävät tiettyjä ominaisuuksia ennen kuin koiraa saa käyttää siitokseen. Ne koskevat koiran terveyttä, mikä on hyvä asia. Toivoisin kuitenkin, että samaa huomiota kiinnitettäisiin lahjakkuuteen metsästyksessä.

Onko siitokseen suunnitellulla koiralla hyvä hajuaisti? Onko siinä oikeaa seisoja ainesta? Onko se intohimoinen metsästäjä? Onko sillä hyvät liikkeet? Näitä kysymyksiä tulisi kasvattajan miettiä, eikä tutkituttaa vain kyynär- ja lonkkaniveliä.

Määrällisesti näyttää bracon tulevaisuus maailmalla hyvältä. Viime vuosina rotu on saanut julkisuudessa paljon huomiota näyttelyissä (tai valitettavasti vain siellä).

Uteliaisuudesta tai muista syistä ovat monet lähestyneet braccoa ja ilmaisseet ihastuksensa.

Laadun suhteen ei tulevaisuus ulkomailla näytä kovin ruusuiselta. Pelkään, että tulee ongelmia koiran koon kanssa, koska pyrkimys on rotumääritelmän sallimaan suurimpaan kokoon.

 

Lyhennetty käännös: Marjaana Lietoila
Alkuperäinen teksti: http://www.sabinemiddelhaufeshundundnatur.net/hunderassen/braccowelt.htm

 

 

Kuvaus: Kuvaus: IMG_0402

 

Ylös                            Takaisin pääsivulle